Maahanmuutto, osa 2: Ontuvat perustelut

(Tämä kirjoitus on jatkoa aikaisemmin julkaisemalleni tekstille "Maahanmuutto, osa 1: Mikä maahanmuuttokeskustelussa on pielessä?")

Humanitaarisen maahanmuuton oikeutusta on viimeaikaisen kiivaan debatin kuluessa perusteltu jos jonkinmoisilla argumenteilla. Koska toimiva monikulttuurisuus kuitenkin näyttää olevan samanlainen utopia kuin työläisten paratiisi tai tuhatvuotinen arjalainen valtakunta, nämä perustelut eivät kestä lähempää tarkastelua. Olen koonnut alle niitä väitteitä, joihin itse olen törmännyt, ja pohtinut niitä tarkemmin.

Monikulttuurisuus on rikkaus.

Tämä on humanitaarista maahanmuuttoa perustelevista kliseistä varmasti tylsin ja kulunein, eikä sitä onneksi enää juuri näe käytettävän. Sen ilmeinen heikkous on, että se on puhtaan subjektiivinen ja perustuu ainoastaan musta tuntuu -ajattelulle: "monikulttuurisuus ei ole rikkaus" on täsmälleen yhtä pätevä vastaperustelu. Juhlapuheissa monikulttuurinen yhteiskunta on suvaitsevainen onnela, jossa kansat on veljet keskenään, mutta todellisuus näyttäytyy etupäässä gettoutuvina lähiöinä, islamin radikalisoitumisena ja maahanmuuttajien yliedustuksena työttömyys- ja rikostilastoissa. Teoria voi olla kaunis, mutta tosielämällä ei ole tapana totella teorioita.

En finne igen.

Jos monikulttuurisuuden ylistäminen rikkaudeksi on tylsää, niin humanitaarisen maahanmuuton oikeuttaminen 1960- ja 1970-luvuilla tapahtuneen, Suomesta Ruotsiin suuntautuneen massamuuton perusteella on tyhmää. Suomesta ei ensinnäkään lähdetty Ruotsiin turvapaikanhakijoiksi vaan töihin, ja suomalaisista työntekijöistä oli aivan aitoa hyötyä esimerkiksi Ruotsin autoteollisuudelle. Lisäksi ruotsalaisilla ei olisi ollut mitään velvoitetta pitää ongelmallisiksi osoittautuneita suomalaisia maassaan, vaan he olisivat aivan hyvin voineet potkia rötöstelevät pulsut lahden tälle puolelle. Jos länsinaapurimme ovat niin hölmöjä, että päästävät meikäläisiä maahansa rälläämään ja sikailemaan, niin omapahan on häpeänsä. Ei se tarkoita, että meidän pitää toistaa sama virhe.

Muutenkin on luvallista ihmetellä, miten järjellistä on puolustaa humanitaarista maahanmuuttoa suomalaisten Ruotsissa aiheuttamilla ongelmilla. Eikö ennemminkin voisi kysyä, että jos laajamittainen maahanmuutto Suomen ja Ruotsin tapaisten, maailmanlaajuisesti verraten varsin samankaltaisten maiden välillä on osoittautunut ongelmalliseksi, mitkä ovat onnistumisen mahdollisuudet silloin, kun lähtö- ja vastaanottajamaan kulttuureilla ei ole juuri mitään yhteistä?

Suomea uhkaa työvoimapula.

Tämä perustelu vaikuttaa olevan todellinen monikultturistien lempilapsi, siksi usein siihen törmää. Kieltämättä se vaikuttaakin tarkemmin ajattelematta ihan järkevältä. Tolkullinen ensivaikutelma karisee kuitenkin nopeasti pois.

Työvoimapulajankutus on paraatiesimerkki siitä, miten eräiden on täysin mahdotonta erottaa toisistaan työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa. Työvoimapulalla nimittäin voi perustella työperäistä maahanmuuttoa, mutta sillä ei voi perustella humanitaarista maahanmuuttoa. Työvoimapula ei paikkaudu yhtään mihinkään pelkästään sillä, että Suomi ottaa vastaan paljon maahanmuuttajia. Se korjautuu vasta, jos Suomeen tulee maahanmuuttajia, jotka alkavat tehdä töitä. Vaikka Suomi ottaisi vastaan koko Afrikan väestön, huoltosuhde ei parantuisi vähääkään, jos tulijoiden työllisyysprosentti pysyisi yhtä pienenä kuin nykyään. Ei tämän asian ymmärtäminen oikeasti voi olla niin kauhean vaikeaa.

Kokonaan toinen asia on sitten se, ettei Suomessa tällä hetkellä ole työvoimapulaa. Meillä oli ainakin vielä elokuussa yli 170 000 omaa työtöntä, joten en aivan ymmärrä, mitä vajetta maahanmuutolla oikein ollaan paikkaamassa. Suomea uhkaavasta työvoimapulasta on tietysti puhuttu iät ja ajat, mutta toistaiseksi se ei ole realisoitunut mitenkään missään vaan on jäänyt määrittelemättömässä tulevaisuudessa leijuvaksi haamuksi. Mitäs sitten tehdään, jos työvoimapulaan on varauduttu ottamalla satoja tuhansia maahanmuuttajia, mutta mitään pulaa ei tulekaan? Kerrotaanko heille, että sori, väärä hälytys, lähtekääpä kotiin?

Eivät kaikki suomalaisetkaan noudata lakeja tai tee töitä.

Eivät niin, mutta tälle asiaintilalle emme voi mitään. Sellaista yhteiskuntaa, jossa ei olisi rikollisia ja puliveivareita, emme parhaan käsitykseni mukaan kykene rakentamaan. Sitä sen sijaan pystymme säätelemään, millaista sakkia tänne muuttaa muilta mailta vierahilta, enkä saata keksiä kerta kaikkiaan minkäänlaista moraalista velvoitetta ottaa vastaan uusia sosiaalielättejä tai varsinkaan uusia rikollisia.

Suomen on muistettava vastuunsa maailman ongelmista.

Vastuunkanto on jalo ja kannatettava tavoite, mutta humanitaarinen maahanmuutto on täydellisen tehoton tapa auttaa maailman hädänalaisia. Pelkkiä pakolaisia on maailmassa arvioiden mukaan yli 60 miljoonaa, eli vaikka jokainen länsimaa ottaisi vuosittain vastaan satatuhatta pakolaista, tilanne ei parantuisi millään näkyvällä tavalla. Muita köyhyydessä ja kurjuudessa eläviä on sitten pakolaisiinkin verrattuna moninkertainen määrä, eli meidän rahkeemme auttaa hätää kärsiviä ovat hyvin rajalliset. Ainoa keino oikeasti parantaa tilannetta on yrittää saada kehitysmaiden talous jaloilleen, ei keskittyä nysväämään siitä, pitäisikö Suomen vuosittaisen pakolaiskiintiön olla 750 vai 1000.

Maahanmuutto on tosiasia, jota ei kannata vastustella.

Tässä menevät sekaisin maahanmuutto ja kansainvälistyminen. Globalisaatio ja vieraiden kulttuurivaikutteiden ennennäkemättömän nopea leviäminen ovat tosiasioita, eikä niitä vastaan varmaankaan juuri kannata pyristellä. En sitä paitsi edes usko, että suomalaisissa oikeasti olisi laajempaa halua yrittää umpioida maatamme joksikin vieraiden vaikutteiden ulottumattomissa kelluvaksi lintukodoksi. Nimeltä mainitsemattomien tahojen vastaväitteistä huolimatta selvästi suurin osa meikäläisistä on järkevää ja avomielistä sakkia, jota uusien tuulien puhaltaminen ei haittaa.

Maahanmuuttopolitiikka sen sijaan on omaan päätäntävaltaamme kuuluva asia, ja voimme tehdä siitä juuri sellaista kuin itse haluamme. Voisimme periaatteessa vaikka sulkea rajat aivan täysin, mutta eihän tällaista kannata kuin joku yksittäinen laholatva. Humanitaarisen maahanmuuton rajoittamista sen sijaan kannattaa aika moni, eikä ole mitään syytä, miksi näin ei voisi tehdä. Se, pitäisikö näin tehdä, on sitten toinen asia, mutta mikään ei estä meitä tekemästä niin.

Tässäpä näitä. Lyhyesti sanoen kaikki näkemäni humanitaarista maahanmuuttoa puolustavat argumentit ovat joko sentimentaalista ajatushöttöä vailla minkäänlaista kosketusta reaalimaailmaan (Maahanmuutto on valtava rikkaus ja ajatelkaa Afrikan köyhiä lapsia ja sitä paitsi Suomen maine menee muuten!!1) tai sitten hatusta vedettyjä muka-fiksuja mutta kriittistä tarkastelua kestämättömiä "faktoja" (puhutaan työvoimapulasta, kun omiakin työttömiä on toista sataa tuhatta ja edessä on kuka ties pahin talouskriisi sitten Mooseksen aikojen). Olen toki törmännyt järkeviinkin vapaata maahanmuuttopolitiikkaa puolustaviin puheenvuoroihin, mutta niille kaikille on ollut yhteistä se, että ne ovat käsitelleet työperäistä maahanmuuttoa. Jaksan yhä toivoa, että jonain kauniina päivänä nämä kaksi asiaa opittaisiin erottamaan toisistaan.