Maahanmuutto, osa 3: Liberaalin maahanmuuttopolitiikan aakkoset

(Tämä kirjoitus on jatkoa aikaisemmin julkaisemilleni teksteille "Maahanmuutto, osa 1: Mikä maahanmuuttokeskustelussa on pielessä?" ja "Maahanmuutto, osa 2: Ontuvat perustelut")

Olen kahdessa aikaisemmassa osassa pohtinut lähinnä sitä, mikä maahanmuuttopolitiikassa ja siitä käytävässä keskustelussa on pielessä. Rakentavaa kritiikkiä ei voi kuitenkaan esittää ilman omia parannusehdotuksia. Tässä kirjoituksessa ajattelinkin kertoa, miten asioiden minun mielestäni pitäisi olla, eli millaista maahanmuuttopolitiikkaa Suomen pitäisi harrastaa.

Lyhyesti sanoen Suomen tulisi siirtyä noudattamaan liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Hetkinen. Enkö ole edellisissä kirjoituksissani juuri painottanut maahanmuuton ongelmien johtuvan siitä, että Suomen maahanmuuttopolitiikka on liian liberaalia?

Enpäs olekaan, vaikka se äkkiseltään saattaakin siltä vaikuttaa. Näennäinen ristiriita johtuu siitä, miten "liberalismi" nykyään ymmärretään. Liberalismi on alun perin tarkoittanut voimakkaasti yksilönvapautta korostavaa ideologiaa, joka kannatti sallivaa sosiaalipolitiikkaa ja vapaata markkinataloutta. Nykyään markkinatalouspuoli on kuitenkin unohtunut kokonaan, ja liberaaleiksi nimitetään täysin surutta kaiken maailman vihervasemmistolaisia, usein varsin autoritaarisiakin puolueita ja henkilöitä. Liberalismista on tullut jonkinlainen modernin sosialismin synonyymi, mistä oikeasti liberaaleissa piireissä ei olla erityisen ilahtuneita. Suomen nykyinen maahanmuuttopolitiikka ei ole liberaalia, vaan tulipunaisen vasemmistolaista.

Millaista siis olisi oikeasti liberaali maahanmuuttopolitiikka nykyisen mukaliberalismin sijaan? Kuten olen useaan otteeseen sanonut, ohjenuoraksi tulisi ottaa se, että kuka tahansa saa tulla, kunhan noudattaa lakejamme ja kustantaa itse elämisensä (tai joku vapaaehtoinen ulkopuolinen kustantaa sen). Ihonväristä, etnisyydestä, uskonnosta tai lähtömaasta voi veisata viis. Tässä toteutuisivat liberalismin molemmat aspektit, yksilönvapaus ja markkinatalous.

Käytännön toimena Suomen olisi ensinnäkin luovuttava humanitaarisesta maahanmuutosta. Parhaiten tämä onnistuisi niin, että sosiaaliturva rajattaisiin vain Suomen kansalaisille. Näin taattaisiin se, että Suomeen muuttavat tulisivat oikeasti työn perässä eivätkä uuninpankolla makoilun toivossa. Poikkeuksen voisi ehkä muodostaa akuutti terveydenhuolto, mutta periaatteen tulee olla se, että maahanmuuttajan elämisen maksaa maahanmuuttaja itse, ei valtio.

Pakolaisten vastaanottaminen muodostaa tietynasteisen poikkeuksen, koska siihen olemme kansainvälisesti sitoutuneet. YK:n pakolaissopimuksen mukaan pakolainen on henkilö, jota vainotaan kotimaassaan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteen vuoksi, eikä häntä saa palauttaa sellaiseen paikkaan, jossa hänen henkensä olisi vaarassa. On huomionarvoista, että sota tai jotkin epämääräiset ”lähtömaan kurjat olot” eivät oikeuta pakolaisstatukseen. Huomionarvoista on myös se, että tällä hetkellä Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista vain todella pieni osa on oikeita pakolaisia, eli sellaisia, jotka ovat lähtömaassaan joutuneet kokemaan henkilöön kohdistuvaa vainoa. Ylivoimaisesti suurin osa saa oleskeluluvan toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella, eli suomeksi sanottuna siksi, että lähtömaan olot ovat syvältä. Tällainen politiikka on varsin ongelmallista, koska jos lähtömaan ikäviä oloja pidetään riittävänä syynä, melkein jokaisella afrikkalaisella tulisi olla oikeus saada Suomesta oleskelulupa (= pääsy sosiaalietuuksiin). Kuten jokainen aivot omistava ymmärtää, meillä ei ole varaa tällaiseen.

Myös kotouttamisesta voitaisiin pääosin luopua. Pakolaisille tietysti tulisi järjestää sen verran kieli- ja kulttuurikoulutusta, että he selviäisivät arkielämästä sen ajan, jonka Suomessa viettävät, mutta töihin tulevan voi edellyttää hankkivan tarpeelliset tiedot ja taidot aivan itse. Nykyään vallalla olevan harhakäsityksen mukaan hyvää maahanmuuttopolitiikkaa on sellainen, jossa maahanmuuttaja nähdään lähinnä erilaisten toimenpiteiden kohteena, ei itsenäisenä toimijana. Mitä enemmän häntä kotoutetaan ja mitä enemmän järjestetään erilaisia rasismintuomitsemis- ja toiseudenylistysseminaareja, sitä onnistuneempaa maahanmuuttopolitiikka on. Tällainen ajattelu on mieltä vailla, koska ihmisen oma motivaatio näyttelee kotoutumisessa aivan ratkaisevaa osaa. Motivoitunut ihminen kotoutuu kyllä, vaikka yksikään sosiaalityöntekijä tai Kelan virkailija ei olisi häntä kädestä pitäen opastamassa, ja toisaalta taas vastahankainen ja haluton ei sopeudu, vaikka häntä olisi paapomassa kokonainen sosiaalitantta-armeija.

Humanitaarisen maahanmuuton kiristämisen vastineeksi oikeaa työperäistä maahanmuuttoa tulee helpottaa ja byrokratiaa keventää. Minä en esimerkiksi mitenkään automaattisesti ymmärrä, minkä takia kukaan töihin tuleva maahanmuuttaja tarvitsisi mitään erillistä työlupaa. Se nyt tietysti on järkevää tarkistaa, ettei tulokas ole lähtömaassaan paikallinen vankilasta karannut Jammu Siltavuori tai Juha Valjakkala, mutta ei minun mielestäni töiden tekemiseen tarvitse lupia pyydellä. Ylipäätään pidän koko oleskelulupakäytäntöä hieman kyseenalaisena. Jos on ihmisiksi eikä aiheuta yhteiskunnalle kuluja, minä en ainakaan keksi mitään syytä, miksi tänne ei saisi tulla.

Lisäksi laskisin ulkomaalaisen työntekijän veroprosenttia, jotta hän ei joutuisi kohtuuttomasti osallistumaan vain Suomen kansalaisille rajattujen hyvinvointipalvelujen kustannuksiin. Bonuksena tämä operaatio voisi saada suomalaisetkin harkitsemaan uudemman kerran, ovatko kaikki valtion nykyiset rahareiät oikeasti tarpeellisia, vai olisiko kevyempi verotus ehkä sittenkin mukavampi jutska.

Entä miten pitää kohdella niitä tulokkaita, jotka eivät noudata lakejamme vaan alkavat rötöstellä? Tässä noudattaisin tiukka linjaa. Vakaviin rikoksiin (raiskaus, pahoinpitely, ryöstö, tappo/murha tms.) syyllistyneet maahanmuuttajat tulee karkottaa automaattisesti ja välittömästi täysin riippumatta lähtömaan oloista. Lievemmistä rikoksista, kuten näpistyksestä tai rattijuopumuksesta, ei ehkä tarvitsisi oitis saada kengänpohjaa takalistoonsa, mutta mikäli tällaisia kertyisi useampia, tuomion tulisi olla sama kuin vakavammissakin rikoksissa. Mikään ei lisää rasismia ja (periaatteessa ymmärrettävää mutta yhtä kaikki epäoikeutettua) kollektiivista vihaa kaikkia maahanmuuttajia kohtaan yhtä tehokkaasti kuin uutiset tiettyjen maahanmuuttajaryhmien huimasta yliedustuksesta raiskaus- ja pahoinpitelytilastoissa. Karkottamalla mätämunat Suomi tekisi palveluksen paitsi itselleen myös lainkuuliaisille maahanmuuttajille.

Tässäpä tämä oli pähkinänkuoressa. Maahanmuuton järkevöittäminen yllä kuvatulla tavalla ratkaisisi uskoakseni käytännöllisesti katsoen kaikki nykyisen maahanmuuton aiheuttamat ongelmat. Gettoutuminen ja syrjäytyminen pysähtyisivät, koska töissä rahaa tienaavalla maahanmuuttajalla ei olisi mitään tarvetta punkata kämäisessä kaksiossa kuuden lapsen kera jossain Varissuolla tai Itä-Helsingissä, vaan hän voisi asua yhtä mukavasti ja yhtä hyvällä alueella kuin keskiverto kantaväestönkin edustaja. Maahanmuuttajien yliedustus rikos- ja työttömyystilastoissa olisi historiaa, koska emme enää ottaisi vastaan sosiaalielättejä ja karkottaisimme kaidalta polulta hairahtuneet. Suomi säästäisi rahaa, kun sitä ei enää kuluisi ketään hyödyttämättömän humanitaarisen maahanmuuton ylläpitämiseen. Kantaväestön asenteet paranisivat ja rasismi vähenisi, kun kaikki tietäisivät, että jokainen maahanmuuttaja olisi ihonväriin tai uskontoon katsomatta lainkuuliainen työntekijä. Haittapuolia en juuri keksi, ellei sellaiseksi sitten lasketa sitä, että Suomen maine arvatenkin olisi tällaisen fasismin jälkeen päreinä, ja ulkomailla puhuttaisiin demonisuudestamme monta viikkoa. Uskoisin kuitenkin, että pystyisin elämään sen kanssa.